"Maanantaiaamu, krapula ja vapina"
Päivä alkoi visiitillä Forssan yrityskehityksen, eli FYKin yrityskehittäjän Timo Kärkkäisen pakeille; tosin ilman vapinaa ja krapulaa, mutta maanantai oli kuitenkin kyseessä.
Vierailuni tarkoituksena oli käydä läpi liiketoimintasuunnitelmaani ja hioa siitä entistäkin kovempi timantti. Valitettavasti käytettävissä oli vain kaksi tuntia, niin hommahan jäi aika pahasti kesken, koska LTS:ni käsittää peräti 35 sivua ja sen perusteellinen läpikäyminen kahdessa tunnissa oli suoraan sanoen mahdotonta.
Päällimmäisenä LTS:n ongelmakohtana pitäämäni talouslaskelmapuolta ei oikeastaan ehditty käymään läpi kuin pintaraapaisun verran, koska tutustumisessa ja mielipiteiden sekä näkemysten vaihdossa LTS:n muiden osioiden parissa riitti pohdittavaa, ja hieman myös tarkennettavaakin. Siksi kai vierailusta jäi hieman vapiseva ja epävarma olotila, kun homma ei edennytkään aivan ajattelemallani tavalla, mikä nyt ei sinänsä pitäisi olla mikään yllätys, koska harvemminhan asiat menevät juuri sillä tavalla kuin ne on ajatellut.
Itseäni, kun kuumottaisi kovasti saada kätösiini myönnetty starttirahapäätös, jotta tähän yrityshommaan voisi keskittyä täysillä. Hommat kun eivät etene riittävällä tahdilla, jos tätä kehitystyötä tekee sivutoimisena, vaan toimintaan pitäisi voida keskittyä täysipäiväisesti ilman pelkoa toimeentulon katkeamisesta, sillä töyttömyyskorvauksella täysipäiväinen yrittäminen ei ole mahdollista, koska byrokratiakoneisto luokittelee minut silloin yrittäjäksi, eikä yrittäjästatuksella voi nostaa työmarkkinatukea.
(Jatkuu kuvan ja kuvatekstin jälkeen)
Nykyään mustarastaita viihtyy KCM-tiluksilla oikeastaan ympäri vuoden, jopa talvella. Etenkin näin syksyllä, mustarastaiden pakkautuessa pohjoisempaa Etelä-Suomeen saattaa niitä nähdä parhaimmillaan yhdellä silmäyksellä jopa kymmenkunta eri yksilöä. Omenat ovat tähän aikaan vuodesta mustarastaiden suosikkievästä muiden marjojen ohella, mutta hyönteisravintokin niille toki maistuu. Viime lauantaina sain seurata, kun mustarastasnaaras juoksi ja pomppi noin minuutin heinäsirkan perässä aurinkoisessa etelärinteessä sitä kuitenkaan saavuttamatta. Onhan se jotenkin hieman outoa, että vielä lokakuussa heinäsirkat sirittelevät. Ilmasto muuttuu lämpimämpään suuntaan; se on selvä.
Kyllä (vähävaraisen) yrittäminen on tehty Suomessa ihan riittävän vaikeaksi, ja siksi ajatuksiin iskeytyy väkisinkin ajatus perustulosta tai kansalaispalkasta minkä avulla vähävarainenkin voisi kehittää yritystoimintaa rauhassa ilman pelkoa toimeentulon katkeamisesta. Vähävaraisen tie yrittäjäksi meinaa olla tuskallisen pitkä ja kiemurainen; mieleen tulee jopa, että heittäisi työrukkaset huitsinnevadaan, kun kaikki on vaikeaa.
Toisaalta kyllä ymmärrän sen, että starttirahaa ei kannata hakea hätiköiden, koska toimintakenttä ja tulovirtojen arviointi on monimutkaista puuhaa, niin siksi on ihan hyvä edetä hitaasti, jotta asiat tulevat varmasti tarkastelluksi kaikista näkökulmista.
Mutta silti mieleeni pakkautuu väkisinkin ajatus siitä, että mitä jos yrittäjän toimeentulo olisikin turvattu perustulolla, niin aikaa jäisi itse yritystoiminnan kehittämiseen sen sijaan, että täytyisi kokoajan stressata mahdollisen toimeentulon katkeamisen kanssa ja byrokratian rattaiden aiheuttamasta paineesta, jotta edes pääsisi yrittämään!
MIKSI YRITTÄMISESTÄ ON TEHTY SUOMESSA NIIN VAIKEAA? Miksi turhia yrittämisen esteitä ei yksinkertaisesti vain poisteta ja byrokratiaa vähennetä - siitä hyötyisivät kaikki.
Noh, vaikka hidas eteneminen välillä aina turhauttaa, niin joka tapauksessa hommat kaikesta huolimatta etenevät. Nyt minulla on viikko aikaa tehdä kotiläksyjä, ja jospa LTS valmistuisi lopulliseen starttirahan hakemuskuntoon ensiviikon aikana, sillä ensimaanantaina tuijotan taas Forssan yrityskehityksen seinää.
Tällä kirjoituksella ei sitten ole mitenkään tarkoitus kritisoida FYK:n toimintaa (mikä on ainakin tähän asti ollut erinomaista), vaan sitä miksi yrittämisen tielle asetetaan täällä turhia esteitä lainsäädännön toimesta. Yrittäjämyönteinen Suomikuva on saanut ainakin omakohtaisesti kovan kolauksen. Yritysasiat voisi selvittää huomattavasti vähemmällä byrokratialla - silloin kaikki voittaisivat.
Jokaisella, myös vähävaraisella tulisi olla vaivattomat mahdollisuudet yrittää täysipäiväisesti; eihän tässä maassa muutoinkaan ole työpaikkoja kaikille, niin miksi yrittämiselle asetetaan turhanpäiväisiä esteitä (siksikö, että virhahenkilöillä riittäisi paperin pyörittämistä)?
