Kun lähtee sutta pakoon, niin tulee karhu vastaan
Kuten otsikon vanha sanonta kertoo, niin yllättävän samanlaiselta tuntuu myös yrittämisen kanssa, tai että edes pääsisi yrittämään. Nimittäin, kun yhdestä esteestä selviää, niin yrittämisen tielle näyttää tulevan vielä suurempi este, tai vähintäänkin valtavalta näyttäytyvä hidaste.
Mutta kerrotaan, ja kerrataampa tämänhetkinen asiaintola nyt vielä tarkemmin. Kuluneella viikolla siis työskentelin ja selvittelin nykyisen toiminnantasoni mahdollisesti aiheuttamia esteita starttirahan saamiselle. Kohtalaisen pitkällisen puurtamisen ja puhelinjonottamisen jälkeen asiat selvisivät siten, että esteitä starttirahalle ei pitäisi olla, koska toimintani on tällä hetkellä sivutoimista.
Tämän esteellisyysasian selvittyä uskalsin jo ajatella, että saan liiketoimintasuunnitelmani valmiiksi tämän viikon aikana, mutta toisin kuitenkin kävi.
Olen tähän mennessä kirjoittanut jo parikin liiketoimintasuunnitelmaa, mitkä ovat jääneet osittain keskeneräisiksi, mutta nyt on käynnissä kolmannen ja toiv. viimeiseksi versioksi jäävän LTS:n kirjoittaminen. Tätä liiketoimintasuunnitelman kirjoitustyötä olen tehnyt Yritys-Suomen, oma.yritysuomi.fi verkkopalveluun, minkä omistaa työ- ja elinkeinoministeriö. Yritys-Suomen yritystyökalujen liiketoimintasuunnitelmatyökaluun on muodostumassa tähän mennessä kaikkein kattavin liiketoimintasuunnitelmani.
Yritys-Suomen verkkopalvelun liiketoimintasuunnitelmatyökalun käyttöliittymä on tämän näköinen. Kirjoitustyöstä on nyt kutakuinkin valmiina 75%. Vision jälkeen seuraava LTS:n osa-alue on muuta huomioitavaa, johon kirjoitustyö taas pysähtyi, kun eteen tuli monia selvitettäviä asioita, kuten yritystoiminnan mahdollisesti tarvitsemat luvat ja toiminnasta mahdolliset tehtävien ilmoituksien teon selvittäminen
Ensimmäisen LTS:n kirjoitin vapaasti omasta päästä, ja toisen LTS:n kirjoitin Forssan yrityskehityksen, eli FYKin laatimaan liiketoimintasuunnitelmapohjaan. Ja nyt vuorossa on siis kolmas LTS, minkä olen kirjoittanut suoraan Yritys-Suomen verkkopalveluun. Jokaisesta aiemmasta LTS-versiosta on tietysti ollut suurta hyötyä seuraavan ja kehittyneemmän version tekemisessä. Matkan varrella ilmaisuni on jatkuvasti tiivistynyt, ja olen toivonmukaan saanut poimittua tekstiin vain oleellisen tiedon ilman turhia jorinoita.
Yritys-Suomen verkkopalvelussa LTS on jaettu eri osa-alueisiin (kts. yo. kuva) ja kussakin osa-alueessa on useita kategorioita, joissa kussakin on tyhjiä laatikoita, eli tekstikenttiä, joihin kuhunkin mahtuu kirjoittamaan 2000 merkkiä. Ko. maksimi merkkimäärä väkisinkin tiivistää ilmaisua vaikka kerrottavaa paikoitellen olisikin enemmän.
Liiketoimintasuunnitelmani eteni varsin jouhevasti aina 75 % täyttöasteeseen saakka, mutta tässä vaiheessa eteen tuli osa-alue muuta huomioitavaa, minkä ensimmäinen kategoria on luvat ja ilmoitukset.
En arvellut, että toimintani vaatisi minkäänlaista lupaa, mutta metsänkäyttöilmoitus olisi kyllä tehtävä, koska puutavaraa ei käytettäisi enää vain kotitarpeeseen, vaan yritystoiminnan raaka-aineena. Kotitarvehakkuista ei siis tarvitse ilmoittaa Metsäkeskukselle, mutta heti jos metsänkäyttö muuttuu ammattimaiseksi, niin metsänkäyttöilmoitus on tehtävä. Metsänkäyttöilmoitus ei ole mikään mahdoton tehtävä, vaan kohtalaisen yksinkertaisesti täytettävä paperilomake mikä lähetetään Metsäkeskukselle.
Luvat ja ilmoitukset osion kanssa on riittänyt pohdittavaa ja selvitettävää ihan kiitettävästi. Vähempikin byrokratian kanssa puurtaminen riittäisi, mutta täytyyhän toiminnan laillisuus selvittää perin pohjin, vaikka halut LTS:n loppuun saattamiseksi mahdollisimman pian ovat jo kovat.
Törmäsin kuitenkin tätä lupaosiota tarkemmin tarkastellassa ja pohtiessa metsienkäyttöön liittyviin lakipykäliin, ja erityisesti lakiin metsätuhojen torjunnasta.
Kyseinen laki asettaa raamit esim. sille missä tapauksissa kaadettu tai hakattu puutavara on siirrettävä pois metsästä tai miten puutavara on varastoitava, jos puutavaraa ei siirretä. Ja tässä vaiheessa alkoi jo pahasti vaikuttamaan siltä, että toimintani, eli erityisen ekologinen ja luonnonmonimuotoisuuden huomioiva puutavarantuotantotapa saattaa olla peräti lainvastaista.
Tämän asian havaitseminen, eli että toimintani on mahdollisesti jopa lainvastaista sillä perusteella, että makuutan tuotteissani käytettävää puutavaraa metsässä, puulajista riippuen jopa useita vuosia, herätti minussa perin ristiriitaisia tunteita. Laki metsätuhojen torjunnasta kieltää siis sakkorangaistuksen uhalla varastoimasta tietyt ominaisuudet omaavaa puutavaraa metsässä laissa määriteltyjä aikarajoja kauemmin, ellei puutavaraa ole esim. peitetty tai kasteltu.
Päällimmäinen syy puun makuuttamiseen metsässä on luonnonmonimuotoisuuden huomioiminen puutavaran tuotannossa: esim. jokaisen männyn minkä olen kaatanut, on käynyt kuorimassa palokärki tai useampikin kaatoa seuraavina vuosina. Palokärjet siis ruokailevat kaatamissani männyissä ja samalla ne kuorivat tuotantoon tulevan puutavaran. Laki metsätuhojen torjunnasta kuitenkin kieltää esim. yli 20 kiintokuution (mänty) varastoimisen metsässä (ilman katetta tai kastelua). Onneksi en ole kaatanut, ja siten varastoinut yli 20 kiintokuutiota mäntyä metsässä, sillä muutoin olisin rikkonut ko. lakia.
Metsälaissa (linkki ao. sitaatissa, pykälän merkissä) mainitaan kuinka luonnonmonimuotoisuus pitää huomioida, tai itseasiassa biologinen monimuotoisuus säilytetään metsienkäytön yhteydessä. Tämä asia kerrotaan heti metsälain ensimmäisessä pykälässä:
Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään.
Onneksi toimintani on ollut sen verran pienimuotoista (ja ilman yritystä toiminta on ollut verrattavissa kotitarvehakkuisiin), mikä tarkoittaa etten siis ainakaan vielä ole rikkonut tuota 20 kiintokuution varastointirajaa, mikä koskee siis mäntyä.
Muista puulajeista kuin männystä, olen kaatanut vain yksittäisiä runkoja, mutta koska en ole lakihenkilö, enkä ammattilainen lakitekstin tulkinnassa, niin en ole täysin varma onko ymmärrykseni ja tulkintani metsätuhojen torjumislaista täysin oikea. Mutta mikäli olen ymmärtänyt lain oikein, niin muita puulajeja (muita kuin mänty) ei saisi makuuttaa metsässä edes yhtä runkoa laissa määriteltyjen aikarajojen yli.
Se on kuitenkin jännä, että esim. metsälaissa kerrotaan kuinka metsien biologinen monimuotoisuus säilytetään metsien käytöstä huolimatta. On siis täysin luvallista avohakata metsiä ja aiheuttaa ravinnepäästöjä vesistöihin, mutta puutavaraa ei kuitenkaan saisi varastoida metsässä, koska laki metsätuhojen torjunnasta kieltää lähestulkoon kokonaan puun varastoimisen metsässä.
Herääkin kysymys kumpi metsän- tai puunkäyttötapa turvaa metsän biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen paremmin, avohakkuu vai puutavaran varastointi metsässä sellaisenaan useamman vuoden ajan?
On suorastaan uskomatonta, että Suomessa metsille voi tehdä melkeimpa mitä vain kunhan metsän vain hakkaa matalaksi, ja vie puutavaran äkkiä pois, mutta toisaalta edes kovin kohtuullista määrää puutavaraa ei saa varastoida metsässä, etenkään silloin jos kyse on ammattimaisesta toiminnasta.
Tarkentavana kysymyksenä lainlaatijoille minulla olisi se kysymys, että kuinka esim. avohakkuu säilyttää luonnon biologisen monimuotoisuuden? En itse tätä yhtälöä oikein ymmärrä. Ymmärrätkö sinä?
Laki metsätuhojen torjunnasta määrittelee sen, milloin ja missä tapauksissa puutavara on siirrettävä pois metsästä. Onneksi raaka-aineeksi hankittava puutavara on pääasiassa mänty, mitä saa varastoida metsässä, kunhan varastoitavien runkojen tilavuus säilyy alle 20 kiintokuutiossa.
Tietysti on hyvä, että eri luonnonhyväksikäyttömuodoille asetetaan lainsäädännöllä raamit, mutta yksin yrittävälle ja vielä vähävaraiselle tällaisten asioiden selvittäminen on haastavaa, ja ennen kaikkea erittäin hidasta, koska pääomaa ei ole käytettävissä esim. ostopalveluiden hankkimiseksi.
Olisihan se helppoa hankkia joltain yritykseltä selvitys tai konsultointiapua lainsäädännön kiemuroiden setvimiseksi, mutta vähävaraisen on tämäkin tehtävä pääosin itse. Olen toki pyytänyt apua ystäviltä, ja sitä olen myös saanut ko. lakien tulkitsemiseen.
Pääasiallinen tuotannon raaka-aine tulee juurikin olemaan mäntypuu, mitä siis saa varastoida metsässä ilman puutavaran siirtämiseksi tai kattamiseksi tehtäviä toimenpiteitä, mutta muiden puulajien osalta varastoinnin lainmukaisuus ei ole vielä ihan täysin selvillä. Mikäli haluat tarjota apua lain tulkinnassa, niin otan sen mielelläni vastaan. Kiitos.
Olisi varsin mielenkiintoista kyllä tahallaan rikkoa lakia ja katsoa kumpi laki sitten voittaa, jos metsätuhojen torjunta ja biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen metsässä laitettaisiin vastakkain.
Tulkintani mukaan en siis ainakaan vielä ole metsän- ja puutavarankäyttöön liittyviä lakeja toiminnallani rikkonut. Lakijuttuihin minulla ei ainakaan ole varaa, joten asiassa täytyy olla tarkkana.
Laki metsätuhojen torjunnasta velvoittaa minut kuitenkin tekemään omavalvontasuunnitelman “metsätuhojen” estämiseksi ja samalla ko. laki velvoittaa selvittämään kaikki metsienkäyttöön liittyvät lain koukerot. Byrokratiaa ainakin siis riittää vaikkei metsiä edes avohakata (mikä on mielestäni se kaikkein pahin metsätuho) vaan metsää kasvatetaan jatkuvan kasvatuksen periaatteella.
Toimintani pääperiaatteena on hankkia raaka-aine, eli tuotteiksi jalostuva puumateriaali mahdollisimman vähillä ympäristörasituksilla. KCM Forestia (raaka-aineen alkuperämetsää) hoidetaan jatkuvan kasvatuksen periaatteella, mikä on on mielestäni ainoa metsien hoito- tai käyttötapa, jolla Metsälain 1 § mainittu metsien biologinen monimuotoisuus voidaan metsässä säilyttää. Kuoleva ja maatuva puumateriaali on metsäluonnonmonimuotoisuuden kannalta kenties se merkittävin asia, sillä nykyään talousmetsissä olevan lahopuun määrä on lähestulkoon olematon. Lahopuumäärän väheneminen metsissämme näkyy mm. lintukantojen taantumisena: esim. metsiemme peruslaji, hömötiainen on nykyisin luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi. KCM Forestin alueella havaitaan säännöllisesti mm. hömö-, sini-, tali-, töyhtö-, kuusi kuin pyrstötiaisiakin, joista viimeksi mainittua lajia ruokailee alueella erittäin liikkuvan luonteensa perin satunnaisesti.
Luonnon-, ja Suomessa erityisesti metsäluonnonmonimuotoisuus on vähentynyt hälyttävästi, ja mm. siksi koitan tehdä kaikkeni sen eteen, että metsä, josta tuotteideni raaka-aine on peräisin, säilyisi tuleville polville mahdollisimman monipuolisena luonnonympäristönä.
Vaikka metsiä käytetäänkin hyväksi, niin niitä on mahdollisuus hyödyntää siten, että luonnonmonimuotoisuus todellakin huomioidaan metsänkäytön yhteydessä. Puuraaka-ainetta hankittaessa metsäluonnon biologinen monimuotoisuus on säilytettävä oikeasti - se ei ole mahdollista avohakkuita tekemällä, se onnistuu vain jatkuvan kasvatuksen periaatteella toimien, jolloin metsä säilyy metsänä, vaikka tarkasti valikoitu osa metsän puustosta poistuukin, niin tilalle kasvaa uutta puustoa luonnollisella taimettumisella.
PS. Tänään muuten vietetään puun päivää, minkä tarkoituksena on kiinnittää huomiota puiden ja metsien merkitykseen ja suojeluun.
