Selviydy byrokratian kiemuroista hengissä
Syssy tuloo ja sen mukana saapuu vähitellen myös ruska, kun lehtivihreä puulajista riippuen poistuu puiden lehdistä juuristoon. Tosin kaikki puulajit eivät käy läpi minkäänlaista ruskaa, koska esim. leppä pudottaa lehtensä vihreinä. Täällä Jokioisten ‘Kiipunperällä’ ruska on saavuttanut ainakin vaahterat ja pihlajat. Myös haavat ovat vaihtamassa kesäisen nuttunsa väriä kellertävään suuntaan, mutta esim. koivut ovat vielä lähes kauttaaltaan vehreitä, vaikka joku kellertävä lehti niinhinkin on jo muodostunut. Toki ruskan aikatauluun vaikuttaa hyvin paljon puun kasvupaikka, ja erilaisille kasvupaikoille ruska saapuu eri aikoihin.
Edelliseen blogijulkaisuuni viitaten ehdin tässä jo pahemman kerran huolestua, koska tilanne näytti siis siltä, että olin ehtinyt mokaamaan tsäänssini starttirahaan. Eilen asia kuitenkin selvisi parhain päin, ja aiemmin esiin noussut huoleni osoittautui onneksi turhaksi.
Asia oli siis sen luontoinen, että se täytyi selvittää heti, sillä se syö kovasti motivaatiota ja kalvaa mieltä, jos on epäilyksiä siitä, että toimintani on aiheuttanut esteen starttirahan saamiseksi. Tähän epäilykseen antoi viitteitä Uudenmaan TE-keskuksen sivuilta löytämäni PDF-tiedosto minkä lukemalla sai sellaisen käsityksen, että esim. nettisivujen avaaminenkin saatetaan katsoa esteeksi starttirahan myöntämiselle.
Lopulta siis eilen maanantaina, pitkällisen jonottamisen jälkeen sain kuin sainkin puhelinyhteyden TE-Keskuksen puhelinpalvelun kautta Yritys-Suomen yritysneuvontaan. Yritysneuvonnan virkailijan kanssa käydyn keskustelun perusteella esteitä starttirahan myöntämiseksi ei tämän hetken toiminnan tasolla ja laajuudella ole.
Puhelinkeskutelussa yritysneuvoja myös painotti erityisesti liiketoimintasuunnitelman tärkeyttä. Tiesin sen kyllä jo varsin hyvin etukäteen, että starttirahan saamiseksi oikeastaan kaikki riippuu siitä kuinka hyvän ja kattavan liiketoimintasuunnitelman (LTS) toimitat starttirahahakemuksen liitteenä TE-keskukselle. Vaikka rahoituslaskelmat jne. asiat olisivat kunnossa, niin kunnollisen ja vakuuttavan LTS:n puute estävät starttirahan myöntämisen. On siis selvää, että panosta LTS:n laatuun, tahdon tehdä siitä heti kerralla niin hyvän, että starttiraha myönnetään viivytyksittä, ilman tarvetta lisäselvityksille tai vastaaville toimenpiteille.
Tähän mennessä Kekcusman ja KCM Woodcratfsin LTS on reilut 10 sivua pitkä tekstikokonaisuus, mutta joutunen kirjoittamaan, tai ainakin muotoilemaan sen osittain tai jopa kokonaan uusiksi, jotta LTS toimii myös lukijan (TE-Keskuksen viranomainen) kannalta erinomaisesti. Siitä on mm. karsittava kaikki epäolennainen ja turha tieto pois. LTS:n pitää siis olla kohtalaisen lyhyt ja varsin ytimekäs kertomus ja selkeä visio siitä kuinka kehitän lähtökuopissa olevan yritystoiminnan kannattavaksi liiketoiminnaksi starttirahan avustuksella.
Viikonloppuna verstastilojen ja samassa yhteydessä toimivan pääkonttorin muutostyöt nytkähtivät käyntiin pienimuotoisilla talkoilla. Kunnolliset työtilat ovat yksi kannattavan yritystoiminnan kulmakivistä, etenkin silloin kyseessä on tuotannollinen ja valmistava toiminta. Lisää tarinaa tuotantotiloista on tämän blogikirjoituksen loppupuolella.
Tämähän on vasta harjoittelua
Yritysviritelmänihän on tähän mennessä enimmäkseen ollut tietojen & taitojen opettelua, eli harjoittelua ja kokemuksen kerryttämistä siihen, mitä oikeasti tuleman pitää silloin, kun yritys on pystyssä, kaupankäynnin ja tuotannon pyöriessä.
Tulot ja varsinainen työaikani ovat siis olleet vielä varsin maltillisia, mutta pienestäkin toiminnan kehityksestä tuppaa usein syntymään kuluja. Joitakin laitehankintoja, kuten esim. säällinen puruimuri on täytynyt hankkia monen muun laitteen ja internetvempeleen sekä sovellutuksen ohella, jotta yritystystoiminnan pyörittäminen olisi mahdollista siten, että aikaa jää kaikelta sälältä myös itse tulonlähteen tuottamiseen, eli erittäin ekologisten puutuotteiden valmistukseen ja myyntiin.
Kaikki hankinnat, niin fyysiset kuin digitaaliset, tiedot ja taidot, maksavat lähes poikkeuksetta rahnoo, ja jos ei sitä, niin ainakin aikaa. Kun hommaan lähtee lähes pystymetsästä ja kaiken joutuu tekemään itse, niin asioiden haltuunottamiseksi täytyy nähdä suuri määrä vaivaa. Yksinkertaisesti on hirveä määrä uusien asioiden opettelua ja muistamista. Vaikka etenemisen halu olisi suurta, niin työvaiheita aina seuraavalle kehitysasteelle pääsemiseksi riittää yllin kyllin.
Kuinka erottaa työ- ja vapaa-aika
Tähän mennessä olen siis laskenut työajakseni ainoastaan sen ajan, mikä minulla on kulunut tuotantoon ja myyntiin, sillä mielestäni kaikki muut pakolliset yritystoiminnan ‘sivutuotannot’, kuten esim. nettisivut, nettikauppa, markkinointi ja tuotekehitys jne. - kaikki em. aiheisiin käytetty aika on ollut minulla yrittäjäksi opiskeluaikaa. Enkä ilman tästä itseopiskelujaksosta kertynyttä kokemusta olisi koskaan päässyt tähän pisteeseen missä visioni toiminnasta näyttäisi toteuttamiskelpoiselta, realistiselta ja jopa kannattavalta. Tätä itseopiskeluaikaa ei mielestäni voi sanoa työajaksi, vaikka sen tähtäin onkin kohdistettu yritystoiminnan pyörittämisen ja kehittämisen mahdollistamiseksi.
Yrittäjäksi aikovan (sivutoimisenkin) työajan ja vapaa-ajan välinen ero saattaa olla varsin häilyväistä sorttia, sillä varsin montaa asiaa voi työstää ajatuksen tasolla ilman, että asian eteen tekisi mitään konkreettista. Vaikka en varsinaisesti tekisi mitään yritystoimintaan liittyvää, niin saattaa ajatuksiini silti putkahtaa työasioita, ja jos kaiken tämän asioiden ajatteluun ja mietiskelyyn käytetyn ajan laskisi myös työajaksi, niin olisin töissä lähes jatkuvasti.
Kun käyn esim. koiran kanssa lenkillä vapaa-ajalla, niin olen silloin toki vapaa-ajalla, mutta aina silloin tällöin työhön, tuotteeseen, nettisivuihin tai tuotantoprosessiin liittyviä ajatuksia eksyy päähäni myös lenkillä. Onhan ajatteleminenkin aina jossain määrin työntekoa, mutta onko järkevää alkaa kirjaamaan ylös, esim. kuinka kauan iltalenkin aikana mietin työasioita - mielestäni ei, ja koko prosessi kärsisi huomattavasti, jos ajatteluunkin käytetyn ajan määrään pitäisi kiinnittää tarkkaa huomiota.
Ahkera lenkkeily takaa hyvän pohjakunnon. Siitä lähtien, kun Alma, Suomenajoikoira saapui ruokakuntaan, niin kunto on alkanut kohentumaan. Viimeisien vuosien aikana lenkkipoluilla on tullut keskimäärin oltua tunnista puoleen toista päivittäin. Kilometrejä päivittäisillä lenkeillä pyrin saavuttamaan vähintään viisi, mutta joskus sää on niin kehno, eikä valitettavasti ihan aina muiden puhteiden lisäksi jaksa tehdä kovin pitkää lenkkiä.
Nykyinen byrokratia mittaa yritystoiminnan laatua (siis onko toiminta sivutoimista vai päätoimista) toimintaan käytetyn ajan perusteella. Jos työskentelisin tällä hetkellä kehitteillä olevan yritykseni eteen aivan jatkuvasti ja täyspäiväisesti, niin se katsottaisiin esteeksi starttirahan myöntämiselle. Tällaista turhaa byrokratiaa ja esim. yrittäjiksi aikovien elämää voitaisiin mielestäni helpottaa vaikkapa kansalaispalkalla, koska tällöin tukien menettämistä ei tarvitsisi pelätä, ja yrittämistä voisi kehittää ilman byrokratian kiemuroita.
Ihmiselämän tärkein resussihan on käytettävissä oleva aika, mitä meillä jokaisella on onneksi tasavertainen määrä jokaikistä elämään kuluvaa tai kuuluvaa minuuttia ja vuorokautta ajatellen. Koska työhön tai itsensä kehittämiseen käytetty aika on mielestäni se arvokkain resurssivara mitä ihmisellä on yritystoimintaa ajatellen, niin kaikenlaisen turhan byrokratian karsiminen toisi monelle ihmiselle suurta helpotusta.
Lisäksi vähävaraisella tulonsaannin jatkuva epävarmuus syö energiaa yritystoiminnan kehittämiseltä, koska (taloudellisessa) epävarmuudessa eläminen on erittäin stressaavaa: taloudelliset kiemurat ja ylipäänsä elämässä selviytyminen pyörivät päässä sen sijaan, että kaiken tuon ajan ja energian voisi käyttää vaikkapa yrityksen ja liikeidean kehittämiseen ilman pelkoja ja pohdintoja tukien katkeamisesta.
Kansalaispalkka olisi mielestäni erinomainen ratkaisu helpottamaan työttömien työllistymistä oman yritystoiminnan kautta, kun kaiken energian voisi keskittää olennaisen toiminnan kehittämiseen - byrokraattisesta tuki- ja asetusviidakosta selviytyminen ei ole olennaista, vaan ne ovat lähinnä pakollisia turhakkeita, mitkä voitaisiin suurilta osin poistaa.
Miksi yrittämiselle ja yritystoimintojen kehittämiselle pitää yhteiskunnan ja viranomaisten taholta asettaa turhia esteitä, joiden ylittämiseen kuluu yllättävän paljon aikaa? Jos olisi kansalaispalkka, niin käynnisteillä olevaa yritystoimintaa voisi kehittää vapaasti ilman, että kalvaisi esim. pelko siitä, että elämisen mahdollistavat tuet saattavat jostain syystä katketa.
Työ- ja tuotantotilojen kehittäminen
Viikonloppuna talkoiltiin apumiehen kanssa verstastiloja uuteen uskoon mm. raivaamalla lisää lattiatilaa poistamalla tiloista tilaavieviä turhakkeita sekä levyttämällä seinärakenteita hieman tiiviimmiksi, jotta työskentely olisi mahdollista myös kylmemmällä kelillä. Vaikka verstastilan seinistä vain kolmasosa sai viime sunnuntain aikana levypeitteen, niin ero entiseen on valtava, sillä tuuli ja ilmankosteus eivät pääse hujottamaan aivan suoraan lautaseinien läpi.
KCM Woodcraftsin verstastilat saivat seinälle tyylikkään KCM-kyltin luomaan imagoa ja nostamaan tunnelmaa, vaikka tuotantotilat ovatkin vielä suuren kehityksen tarpeessa. Onneksi tilojen ei tarvitse olla aivan viimeisen päälle, vaan riittää, kun tilat mahdollistavat ympärivuotisen työskentelyn. Toimitiloja voi, ja on myös järkevintä kehittää vähitellen, koska tilat ovat pienet, niin mitään radikaalia ei kannata tehdä, vaan toimia sen perusteella mitkä ovat karttuvan kokemuksen perusteella suurimmat tuotantoa ja työskentelyä haittaavat tekijät. Tiloja siis kehitetään tuotannon käynnistyessä, ainoastaan verstastilan eristystoimet on saatava loppuun saatetuksi ennen suurempien tuotantoerien valmistamista.
Tuotantotilat ovat siis kehittymässä vastaamaan ympärivuotisen tuotannon tarpeisiin. Tiloissa voi suorittaa pienimuotoista toimintaa jo nyt, mutta se, että verstaalla olisi mahdolista pyörittää tuotantoa viikosta viikkon ilman suurempia ongelmia ei ole vielä mahdollista - toimitilat eivät ole vielä talvenkestävässä kunnossa.
Tuotannon kannalta onneksi (mutta ympäristön kannalta epäonneksi) nykyiset talvet täällä Etelä-Suomessa ovat varsin lauhoja ja voi hyvinkin olla, ettei koko talven aikana tule edes yli -10 celsiusasteen pakkasia, vaan pimeä ja harmaa, loputtomalta tuntuva marraskuu jatkuu kuukausien mittaisena aina siihen saakka, kunnes ollaan päästy lähelle kevättä ja maaliskuuta.
Kylmyys ei siis välttämättä aiheuta suuria ongelmia tuotannossa, mutta kun lämpötilat ovat lähes läpi koko talven plussan puolella, niin kosteutta on silloin ilmassa erittäin paljon, koska auringon säteily talviaikana on vähäistä eikä kosteus pääse haihtumaan lämpösäteilyn puutteen takia. Puun kanssa työskentelyssä erittäin tärkeää tai melkeinpä tärkeintä on tuntea puumateriaalin käyttäytyminen.
Lopputuotteeksi työstettävä puumateriaali ei saa missään nimessä olla liian kosteaa, koska kosteutta sisältävä puu tod.näk. halkeaa, jos puu kuivuu liian nopeasti. Toki puulajien halkeamistaipumuksissa on suuriakin eroja. Tästä syystä toimitilat on pakko saada eristetyksi jollakin tavalla tämän syksyn aikana, jotta talviaikainen, suuri ulkoilman kosteuspitoisuus ei pääse verstaalle pilaamaan kuivaa puumateriaalia ja estämään työskentelyä ja tuotantoa.
